Harakkasalmella on pitkä historia
ylikulkupaikkana. Ennen sillan rakentamista liikenne kuljettiin
Lintukymen yli lautalla ja lossilla. Lautta toimi yrittäjävetoisena
aina vuoteen 1938, jolloin se siirtyi Valtion vastuulle. Pertti Värjä
on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin Lammin lossin viimeisestä
yrittäjälautturista.
Artturi Värjä, Lammin lossin
viimeinen yrittäjälautturi
Artturi syntyi 1900 Jaalan Siikavassa ja kuoli 1978
Kuusankosken Voikkaalla. Hänen puolisonsa Anna Robertintytär Lindberg
syntyi 1902 Valkealassa ja kuoli 1985 Voikkaalla.
Artturi oli ammatiltaan kirvesmies ja jonkin aikaa myös
lautturi, sillä hän hoiti Lintukymellä Lammin lauttaa 1920- ja
1930-luvuilla, kunnes lauttaus siirtyi valtion hoitoon. Annan isä,
Robert Lindberg, Haaran Roope, oli tehnyt kyseisen lautan eli lossin ja
toiminut lautturina, mutta palasi takaisin kotimökkiinsä Valkealan
Oravalaan ja jätti lauttauksen vävynsä Artun ja tyttärensä Annan
tehtäväksi. Arttu muutti Siikavasta Jaalan Pyörylään, Hautalan tilalle,
Toitturin talon alueelle vuonna 1926 silloin, kun hän meni naimisiin
lautturin tyttären kanssa.
Koska Roopen käyttämä lautta oli jo vanha, Artturi aloitti
heti uuden tekemisen ja sai avukseen lankonsa Edvart Lindbergin ja
isäni Martti Värjän, jotka tuossa oheisessa kuvassa istuvat kesäisenä
päivänä keskeneräisen lautan reunalla. Tuohon aikaan ylikulkijat
maksoivat lautturin määräämän kuljetusmaksun, jalankulkijat pienimmän
maksun, autoilijat suurimman. Koska Anna myös hoiti lauttausta, Artturi
ehti tehdä välillä kirvestöitä. Niinpä hän lauttaustyön ohessa nosti
Lintukymestä uppotukkeja, veisti niistä talojen hirsikehikoita ja myi
niitä rakentajille.

Kesä 1926. Lammin lauttaa rakentamassa vas. Artturi Värjä, Edvart
Lindeman ja Martti Värjä (kirjoittajan isä). Kuva Hilkka Heinosen
kokoelma.
Vuonna 1938 valtio otti lauttauksen hoitoonsa ja
palkkasi huutokaupalla lautturin. Tehtävän sai se, joka huusi halvimman
hinnan eli suostui hoitamaan lauttauksen pienimmällä vuosipalkalla.
Artturi ei palkolliseksi jäänyt, vaan muutti Kuusankosken Voikkaalle.
Hänen jälkeensä sota-aikana valtion lautturina oli Lammin
kylästä Jermolan Viljami eli Viljami Hasu.
Pertti Värjä 10.4. 2005
|
LAMMIN
SILTA
Sotien jälkeen maailma alkoi nopeutua, vauhti kasvoi niin liikenteessä
kuin muussakin elämässä. Ja mitä nopeammin kaikki kulki sitä vähemmän
tuntui aikaa olevan, vaikka juuri aikaa vauhdilla yritettiinkin säästää
ja saada lisää. Jalkamiesten ja hevoskyytien aikaan Lammin
lautan vauhti oli jotakuinkin tasapainossa kyyditettävien kanssa. Mutta
autojen kanssa tilanne oli toinen. Lautalle tulessa koko matkanteko
pysähtyi, jouduttiin odottelemaan ja seisoskelemaan eikä sellaista enää
1950-luvulla kestetty. Lautalla koko nykyaika joutui palaamaan entisen
maailman vauhtiin eikä se enää sopinut. Silta oli saatava. Ja 31.8 1957
ajoi ensimmäinen auto uuden sillan yli, maisteri Ilola pääsi
kesämökilleen nyt hieman joutuisammin. Jonkun aikaa siltaa
kutsuttiinkin Ilon sillaksi.
|

Lammin silta keväällä 2005. Kapeaa
siltaa levennetään.
Kuva Pekka Raukko.
|
|