HARAKKASALMI, LAMMIN LAUTTA JA SILTA

  

   Harakkasalmella on pitkä historia ylikulkupaikkana. Ennen sillan rakentamista liikenne kuljettiin Lintukymen yli lautalla ja lossilla. Lautta toimi yrittäjävetoisena aina vuoteen 1938, jolloin se siirtyi Valtion vastuulle. Pertti Värjä on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin Lammin lossin viimeisestä yrittäjälautturista.

Artturi Värjä, Lammin lossin viimeinen yrittäjälautturi   

Artturi syntyi 1900 Jaalan Siikavassa ja kuoli 1978 Kuusankosken Voikkaalla. Hänen puolisonsa Anna Robertintytär Lindberg syntyi 1902 Valkealassa ja kuoli 1985 Voikkaalla.
  Artturi oli ammatiltaan kirvesmies ja jonkin aikaa myös lautturi, sillä hän hoiti Lintukymellä Lammin lauttaa 1920- ja 1930-luvuilla, kunnes lauttaus siirtyi valtion hoitoon. Annan isä, Robert Lindberg, Haaran Roope, oli tehnyt kyseisen lautan eli lossin ja toiminut lautturina, mutta palasi takaisin kotimökkiinsä Valkealan Oravalaan ja jätti lauttauksen vävynsä Artun ja tyttärensä Annan tehtäväksi. Arttu muutti Siikavasta Jaalan Pyörylään, Hautalan tilalle, Toitturin talon alueelle vuonna 1926 silloin, kun hän meni naimisiin lautturin tyttären kanssa.
  Koska Roopen käyttämä lautta oli jo vanha, Artturi aloitti heti uuden tekemisen ja sai avukseen lankonsa Edvart Lindbergin ja isäni Martti Värjän, jotka tuossa oheisessa kuvassa istuvat kesäisenä päivänä keskeneräisen lautan reunalla. Tuohon aikaan ylikulkijat maksoivat lautturin määräämän kuljetusmaksun, jalankulkijat pienimmän maksun, autoilijat suurimman. Koska Anna myös hoiti lauttausta, Artturi ehti tehdä välillä kirvestöitä. Niinpä hän lauttaustyön ohessa nosti Lintukymestä uppotukkeja, veisti niistä talojen hirsikehikoita ja myi niitä rakentajille.

                   Kesä 1926. Lammin lauttaa rakentamassa vas. Artturi Värjä, Edvart Lindeman ja Martti Värjä (kirjoittajan isä). Kuva Hilkka Heinosen kokoelma.

Vuonna 1938 valtio otti lauttauksen hoitoonsa ja palkkasi huutokaupalla lautturin. Tehtävän sai se, joka huusi halvimman hinnan eli suostui hoitamaan lauttauksen pienimmällä vuosipalkalla. Artturi ei palkolliseksi jäänyt, vaan muutti Kuusankosken Voikkaalle. Hänen jälkeensä sota-aikana  valtion lautturina oli Lammin kylästä Jermolan Viljami eli Viljami Hasu.

Pertti Värjä 10.4. 2005

LAMMIN SILTA

Sotien jälkeen maailma alkoi nopeutua, vauhti kasvoi niin liikenteessä kuin muussakin elämässä. Ja mitä nopeammin kaikki kulki sitä vähemmän tuntui aikaa olevan, vaikka juuri aikaa vauhdilla yritettiinkin säästää ja saada lisää.  Jalkamiesten ja hevoskyytien aikaan Lammin lautan vauhti oli jotakuinkin tasapainossa kyyditettävien kanssa. Mutta autojen kanssa tilanne oli toinen. Lautalle tulessa koko matkanteko pysähtyi, jouduttiin odottelemaan ja seisoskelemaan eikä sellaista enää 1950-luvulla kestetty. Lautalla koko nykyaika joutui palaamaan entisen maailman vauhtiin eikä se enää sopinut. Silta oli saatava. Ja 31.8 1957 ajoi ensimmäinen auto uuden sillan yli, maisteri Ilola  pääsi kesämökilleen nyt hieman joutuisammin. Jonkun aikaa siltaa kutsuttiinkin Ilon sillaksi.