Petter Johan Värjä

 Aiemmin nimi kirjoitettiin Wärjä.
 Petteri syntyi 1858 Mäntyharjun Kukonkorven kylässä ja kuoli 1947 Jaalan Siikavassa. Kutsumanimiä olivat Pumppu-Petteri, Pumppu-Pekko ja Pumppu-Pekka.
  Petterin isoisän isä sai Värjä-nimen 4.3.1790 värväytyessään Ruotsin armeijan ruotusotilaaksi Hämeen linnaläänin Sysmän komppaniaan. Tuolloin komppanian kirjuri antoi hänelle sukunimen Värja, suomeksi kalpa, tuo kaksiteräinen suora miekka, jota Suomen vaakunaleijona pitää kohotetussa käpälässään. Värja-nimeä oli suomalaisten vaikea ääntää, siksi jo muutaman vuosi­kymmenen kuluttua se vääntyi nykyiseen muotoonsa. Tuolloin elettiin Jaalan paloa edeltävää kevättä, sota riehui Suomessa ja Kustaa III tarvitsi lisävahvistusta sotajoukkoihinsa. Siksi Mäntyharjun Nurmaan ja Leppäniemen kylien ruodut joutuivat kustantamaan yhteisen ylimääräisen sotilaan.
  Petterin isä ja vaari pysyivät koko ikänsä Mäntyharjun eteläisissä kylissä, mutta Petteri sekä hänen kolme veljeään ja sisar lähtivät etelää kohti. Toiset veljet siirtyivät nykyisen Kuusankosken alueelle ja sisar Selänpäähän, vain Petteri Värjä jäi Jaalaan asettuen lopuksi Siikavaan.
  Vaarini Mäntyharjun lapsuusvaiheista tiedän Petterin kertoman kerjuumatkan nälkävuosina, jotka olivat 1867 ja 1868. Hän kuvaili tapahtumaa minulle joskus 1940-luvun alkupuolella. Nälkävuodet aiheutuivat kylmistä kesistä, joiden seurauksena viljasato jäi tavanomaista pienemmäksi tai tuhoutui paikoitellen kokonaan. Eino Jutikkala kertoo Suomen maatalouden historia ‑teoksessa, että vuoden 1867 kevät oli erittäin kylmä ja että jää lähti Päijänteestäkin vasta kesäkuun puolivälissä. Siksi kylvöt viivästyivät eikä vilja ehtinyt valmistua, sillä hallayö 3. – 4. syyskuuta tuhosi tuleentumattoman laihon lähes koko maassa. Kansa näki nälkää ja kerjäläisiä liikkui kaikkialla.
  Petterikin joutui tuolloin noin kymmenen ikäisenä poikana lähtemään Aatami-veljensä kanssa jalkaisin kerjuulle ilmeisesti vuonna 1868. Pojat tekivät paluu­matkaa iltahämärissä ja ihmettelivät, miksi he näkivät niin huonosti. Kotiinsa he olivat löytäneet kulkemalla tienvieren ojanvarsia pitkin. (Poikia vaivasi hämäräsokeus, joka aiheutuu rasvaliukoisen A-vita­miinin puutteesta. Mutta eihän siihen aikaan vitamiineja tunnettu.)
  Vaari kertoi ”vanhojen ihmisten” neuvoneen, että pojille pitää syöttää voita. Vaari oli tarinaa kertoessaan noin 85-vuotias, minä olin vasta toisella kymmenellä ja mietin, että kuinka vanhoja ne ”vanhat ihmiset” oikein olivatkaan. Nuo tuon ajan ihmiset osasivat kuitenkin kokemuksensa perusteella kertoa oivan parannuskeinon. Voita oli jostain löytynyt, vaikka olikin nälkävuosi, ja se oli kuulemma maistunut pahalta. Rasvansyönti auttoi, sillä poikien näkö palautui.
  Petteri avioitui vuonna 1881 Anna Flomannin kanssa, mutta Anna kuoli vuonna 1888 lapsi­vuoteeseen. Ilmeisesti Anna isä Kalle Kustaa Floman osasi tehdä puisia vesipumppuja ja opetti taidon vävylleen, sillä Petteri teki niitä jo 1890-luvulla ja myöhemmin hänet tunnettiin Pumppu-Petterinä. Hän kävi Jaalan muissakin kylissä ja jopa Oravalassa valmistamassa taloihin pumppuja ja puisia vesiputkia. Linja-auto­liikenteen alettua kolmimetrinen puupora kulki vaivatta auton katolla.
  Oltuaan viisi vuotta leskenä Petter Värjä avioitui uudelleen mummoni Vilhelmiina Lindqvistin kanssa vuonna 1893. Hän eli pitkän elämän, 87 vuotta ja ehti valmistaa monta pumppua, hoitaa pientilaa ja käsitellä Siikavan postia. Heiniä hän ei koskaan laittanut seipäille, sillä haasia oli hänen mielestään ainoa oikea tapa heinien kuivaamiseen.

Takaisin kuvagalleriaan

Vilhelmiina (Miina) Värjä o.s. Lindqvist

 Vilhelmiina Lindqvist syntyi 1870 Iitin Vesalan Mäkelässä, nykyisen Jaalan alueella ja kuoli 1953 Jaalan Siikavassa. Hänen isänsä Taavi Lindqvist oli Vesalan kylän räätäli.
  Jo 17 ikäisenä, vuonna 1887 Miina oli töissä Jaalan kirkonkylässä Poterin ratsutilalla ja toimi siellä lukkari-koulumestari Sihvosen piikana. Sieltä hän siirtyi 1889 kansakoulunopettaja Mikko Timosen palvelukseen ja oli siellä niin kauan, kun sitten avioitui Petter Värjän kanssa 1893.
  Opettaja Timonen oli todistamassa, kun Miina Lindqvist ja Petter Värjä kuulutettiin. Alla on ote Jaalan kuulutettujen luettelosta:
 " 1.1.1893 kristilliseen avioliittoon kuulutetaan 1.1., 8.1. ja 15.1. itsellinen leskimies Petter Juho Wärjä Huhdasjärven Alatalosta ja piika neito Miina Taavintytär Lindqvista Jaalan Rastaalta. Läsnä oli sulhanen ja morsian sekä kansakoulun opettaja M. Timonen, joka todisti tätä kuulu­tuk­seen panemista. Ei mitään esteitä ilmoitettu tähän avioliittoon olevan."   Jaala 1.1.93  J. Auvinen
   Kuulin kesällä 1999 muistitietona säilyneen tarinan Petterin ja Vilhelmiinan seurusteluajoilta. Jutun kertoi serkkuni kesämökkinaapuri Heikki Torronlahti Jaalan Ruokoniemessä. Hän taas oli kuullut tapauksesta isältään ja tämä ehkä vanhemmiltaan. Miina oli kirjoittanut Petterille kirjeen ja jättänyt sen silloisen asuinkylänsä posti­taloon. Koska Petteri oli amma­tiltaan puisten pumppujen valmistaja sekä puisten vesiputkien poraaja ja tapana oli, että nimen eteen merkittiin vastaan­ottajan arvo tai ammatti, kirjeen päällä luki: Putken poraaja Petteri Wärjä. Postitalossa olleista kylän miehistä joku koiranleuka oli lisännyt ammattiin yhden i-kirjaimen, minkä jälkeen Petteri sai kirjeen, jonka päällä luki: Putkeni poraaja Petteri Wärjä. Vuonna 1999 tapauksesta oli kulunut jo yli 105 vuotta, mutta juttu kulki vielä muistitietona Siikavassa. Uskomatonta!
  Postinhoitajaksi on sekä Seulan pohjassa että Jaalan historiassa merkitty Petter Värjä, mutta käytännössä tehtävää hoitivat enimmäkseen talon naiset, ensin Vilhelmiina ja lopuksi Helvi. Posti vilkastutti talon elämää, sillä vierailijoita riitti tämän tästä, ja kylän kuulumiset kulkeutuivat tupaan saakka. Toki postityöstä tuli hieman ansiota pienviljelyn lisäksi.

Takaisin kuvagalleriaan