Radiot, jotka yleensä olivat kidekoneita kuulokkeineen, yleistyivät
Jaalankin syrjäkylillä. Silloin nokkelat Mäkelän kylän pojat
huomasivat, että puhumalla kuulokkeisiin voitiin toisessa huoneessa
kuulokkeista kuunnella kuin radiolähetystä ikään.
Kysymyksessä oli siis eräänlainen puhelin. Niinpä pojat alkoivat
lähettää omia "Viipurin uutisiaan" päivittäin aina varttituntia ennen
virallista uutislähetystä. "Viipurin uutisissa" kerrottiin oman ja
naapuripitäjien tapahtumista, jotka tietysti olivat itse keksittyjä.
Uskottavuuden lisäämiseksi kerrottiin uutisissa aina jokin
yleismaailmallinen tositapahtuma, jolloin kuulijat usein tokaisivat,
että "Tosthaa ol jo lehlissäkii."
Erityisesti
joutui pilan kohteeksi Jokniemen suutari, joka tuolloin oli
kylässä neulomassa, eikä
vanhankansan
miehenä heti hoksannut uuden ajan kujeilumahdollisuuksia. Suutarin
muuttaessa taloa muuttivat pojatkin vehkeensä samaan taloon, ja niin
uutiset jatkuivat useita viikkoja.
Uutisten lukemisessa, ja ennen kaikkea keksimisessä, kunnostautui
erityisesti Vesalan seppä Teodor Petman, joka näin ollen tuli
narranneeksi omaa appiukkoaan. Mutta "Teotoriltahan" se kävi.
|