Hyrrykallio on Vesalassa aivan peltoaukean reunassa. Se on iso, laakea
ja korkea kallio, jossa ennen nuoriso kokoontui huvittelemaan.
Kalliolla on mahdollisesti ollut kyläkeinu,
ja siellä laulettiin,
leikittiin piiriä, tanssittiin ja riiattiin. Paikalle kertyi
satamäärin ihmisiä, jotka tulivat kauempaakin kuin Jaalan kylistä. He
tapasivat toisiaan ja ilakoivat, ehkä joskus väkeviäkin mukanaan.
Kokoontumiset olivat vauhdissaan 1900-luvun vaihteessa ja jatkuivat
kaksikymmentäluvulle. Paikalla on poltettu myös kokkoja, koska sieltä
on löytynyt palaneita veneen kokka- ja hankarautoja. Nuorison väliset
tappelut olivat yleisiä ja kehittyivät vähitellen kylien välisiksi
tappeluiksi. Nimismiehen käskystä keinuillat lopetettiin 1930-luvulla.
Kokonaan huvi-illat eivät vielä loppuneet, vaan kokoonnuttiin silloin
tällöin toisia tapaamaan. Vielä sota-aikana nuoret kohtasivat salaa
piiri leikki- ja tanssi-illoissa Hyrrykalliolla.
Erkki Siltanen
muistaa äitinsä Ida Siltasen kertoneen, että hän oli nuorena tyttönä
nähnyt posti kortin, jossa oli teksti: IIHyrrymäellä hymyää". Kortissa
oli kuvattuna kansallispukuiset tyttö ja poika.
Yleisiä huvitilaisuuksia ei ollut, vaikka kylissä oli paljon asukkaita,
joten huvipaikkoja muodostui kuin itsestään sinne missä nuoriso oli.
Jotkut kokoontumispaikat tulivat tunnetuiksi ja niihin saavuttiin
sunnuntai-iltaisin kaukaakin.
Erikseen olivat ns. nurkkatanssit sota-aikana, jolloin tanssit olivat
kiellettyjä. Niitä pidettiin pienissäkin asumuksissa ja vähäisellä
osanottajajoukolla. Musiikkia saatiin gramofonia soittamalla, mutta
vanhimpina aikoina oli viulumies tai haitarinsoittaja tai
hätätapauksissa vain tahdinlyöjä-rallattaja.
Joutoaikaa ja
työttömyyttä ei tunnettu,
mutta täytyihän joskus "leikkiä". Kyseenalaista huvittelua olivat
kortinpeluu ja pontikankeitto, koska niissä huvi kääntyi usein
harrastajilleen epäedulliseen suuntaan.
Seppo Kammonen
, Huhdasjärvi- Vesala kyläkirja 1995 s.95
|