Polku 1.

Rouvista lähtiessä polku koukkaa pienten rantapeltojen ( peltoja ei enää ole ) takaa, kulkee hetken rannan lähellä ja kääntyy sitten ylöspäin kohti Haravaniemen vuorta. Polku kulkee venäläisten kallioon louhiman juoksuhaudan yli kohdassa, jossa ennen miehistösuojaksi tarkoitettu laajennus. Suoja on sittemmin täytetty maalla tienrakentamisen yhteydessä. Tämän jälkeen polku noudattelee melko tarkkaan paikalle rakennettua metsäautotietä. Polku kulkee Haravaniemen vuoren takapuolella, melko lähellä vuorten kalliotasanteita. Paikoittain reitillä on nykyisin metsäteitä ja ojia. Haravaniemen vuorelta laskeudutaan notkelmaa myöten Aittolahden rannalle. Lahden pohjukassa oli ennen lähde ja peltoa. Täältä polku kulkee suunnilleen nykyisen tien paikalla Vittaojalle, Kousalle. Täällä yhtyivät eri puolilta tulevat polut ja jatkuivat kirkolle yhdessä. Vittaojan yli kuljettiin pitkospuita myöten.
Polku on kulkenut nykyisen tien rannanpuolella, koukannut välillä tien toiselle puolelle ja sitten mäen päällä kääntynyt kirkolle päin (ent. kaatopaikan kohdalta). Tästä eteenpäin polku noudattelee melko tarkasti myöhemmin rakennettua metsätietä. Polku kulkee kuunteluskiven (kiven, jolta paimenet kuuntelivat karjan liikehdintää) ohi, jatkuu Mamsellinmäen yli Siperian peltojen reunaa (Purjemaa), nousee Ruhmaanharjulle ja laskeutuu harjulta alas vasta kirkon lähellä. Viimeisiä polun käyttäjiä tiedetään olleen Apajalahden Eeva, Lehtovirran Maria ja Poterin Amanda.

Polut  2 ja 4.

Kaukaisimmat kulkijat Huhdasjärveltä, Haapalahdelta ja Mäkelästä soutivat veneellä Niskajärveä pitkin Johdasjärvelle ja nousivat maihin Vikuranlahden pohjukassa, Vikuranpohjassa. Tähän kohtaan saapuivat myös Johdasjärvellä asunut Peltoniemen väki ja järven toiselta puolen Ruokoniemen kirkonkävijät. Tästä polku kulki Järvistenlampien rantoja nousten keskimmäisen lammin kohdalla harjulle, kiertäen lopussa korkeimman mäen Vittaojan läheltä yhtyen ylityspaikassa muihin polkuihin. Myös Iso-Kortejärven rantamilla asuneet Salmen torpan väki käytti näitä polkuja kirkolla käydessään.

Polku 3.

Samalta suunnalta saapuivat ainakin Koiviston ja Mustalammin ihmiset Kortejärven ja Järvistenlampien välillä kulkevaa harjua myöten. Heidän polkunsa yhtyi Vikuralahdelta tulevaan polkuun sen noustua harjulle.
 

Polut olivat alunperin olleet torpparien taksvärkkipolkuja. Tämän Jaalan kulman torpat olivat lähes kaikki Poterien mailla. Torpparit joutuivat tekemään päätaloon taksvärkkiä eli maksamaan torpan vuokran työllä. Olli Kousan isä Toivo Kousa on esimerkiksi tehnyt taksvärkkiä Poterille kolme hevospäivää viikossa. Polut pysyivät kyllä avoinna.